Väyläesittelyt

Vuosaari Golfin ensimmäinen väylä tarjoaa pelaajille tervetulotoivotuksen kentän links-henkiseen maailmaan. Väylä on suhteellisen suora, ja sen selkeä layout tutustuttaa pelaajaan tulevan kierroksen haasteisiin, etenkin, jos pallo eksyy väylää ympäröivään korkeaan ruohoon. Tiiltä avautuu selkeä näkymä väylälle, ja linksmäinen merituuli kannattaa huomioida pelistrategiaa valitessa. Pallon lyhyessä ruohossa pitäminen on tällä väylällä ensiarvoisen tärkeää. 

Väylä avataan avaralta lyöntipaikalta, ja väylä kuljettaa pelaajaa viheriölle saakka loivaan ylämäkeen.  Ensimmäisellä väylällä pelaajaa haastavat strategisesti sijoitetut griinibunkkerit. Viheriö on avoin, mutta sen pinnan kallistukset vaativat tarkkuutta lähestymislyönneissä ja puttaamisessa.  

Ensimmäinen väylä toimii hyvänä johdatuksena koko kentän tunnelmaan ja antaa pelaajille mahdollisuuden orientoitua rauhassa tulevaan kierrokseen. 

Vuosaari Golfin toinen väylä on mielenkiintoinen par 4 -väylä, jossa strategia ja tarkkuus ovat avainasemassa. Väylä avautuu melko suorana, mutta vasemmalla vaanivat kaksi bunkkeria puuttuvat peliin heti kättelyssä. Myös väylää ympäröivä paksu nata houkuttaa pitämään pallon lyhyiksi leikatuilla alueilla.  

Griinin väylästä erottaa puro, joka syö lähes jokaisen epäonnistuneen lähestymislyönnin tai väärin luetun tuulen suunnan. Tällä väylällä palkintoja ei välttämättä ole edes griiniosuman tehneelle jaossa, griinin vahvan aaltoilevuuden vuoksi. Väylä kaksi testaakin aggressiivisesti pelaajan peliälyä, tarkkuutta, mutta ennen kaikkea kärsivällisyyttä. 

Otollisissa tuuliolosuhteissa pitkälyöntisimmät yrittävät sijoittaa avauksensa suoraan griinille, mutta klubipelaaja on tyytyväinen kahteen laadukkaaseen lyöntiin ennen griiniä. Haastavan griinin jälkeen kaksiputtisesta voi iloita. 

Kentän lyhin väylä, etuysin ainoa par 3, on takatiiltä vain 140 metriä pitkä. Väylää pidetään hyvänä tuloksentekomahdollisuutena pelaajille, jotka ovat varmoja lähestymislyönneistään. Viheriö on yksi kentän suurimmista ja se kallistuu kevyesti takaata eteen. Viheriön edessä oleva lampi on väylän ehdoton haaste, sillä lyhyeksi jääneet pallot voivat helposti pomppia takaisin vetiselle rangaistusalueelle. Lisäksi kentän vasemmalta puolelta puhaltava poikittainen tuuli voi vaikeuttaa lähestymistä erityisesti tuulisina päivinä. 

Optimaalinen strategia on varmistaa, että pallo ylittää lammen ja jää viheriön turvallisemmalle osalle. Hyvin onnistunut tiilyönti tällä väylällä tarjoaa erinomaisen birdie-mahdollisuuden. 

Kentän ensimmäinen par 5 -väylä tarjoaa pelaajille mainion tilaisuuden parantaa tuloskorttiaan, mutta vaatii samalla tarkkaa strategiaa ja huolellista sijoittelua. Väylä kaartaa loivasti vasemmalle, mikä korostaa avauslyönnin merkitystä. Onnistunut lyönti tulisi sijoittaa väylän keskiosaan, josta on parempi hallinta jatkolyönneissä.

Väylän vasenta reunaa reunustavat tiheät heinikot houkuttelevat vinoutuneita lyöntejä, tehden riskittömästä pelaamisesta entistä tärkeämpää. Viheriötä lähestyessä pelaajan on huomioitava bunkkerit, jotka on sijoitettu strategisesti jo kymmeniä metrejä ennen griiniä, lisäten lähestymislyönnin vaikeusastetta. Lisäksi griini kallistuu voimakkaasti, mikä tuo oman haasteensa puttipeliin.

Optimaalinen strategia on sijoittaa avauslyönti turvallisesti väylän keskelle ja tähdätä lähestymislyönti griinin oikeaan reunaan. Tämä varmistaa, että pallo pysyy poissa vasemman puolen vesiesteestä. Tarkalla pelillä birdie on täysin saavutettavissa, mutta pienetkin virheet voivat kääntää väylän nopeasti rankaisevaksi.

Pitkä par 4, joka vaatii kaksi hyvää lyöntiä viheriölle pääsemiseksi. Neljäs väylä on yksi kentän vaikeimmista. Väylä tunnetaan kentän syvimmästä bunkkerista, joka on suunniteltu ja nimetty St. Andrews Linksin Old Course -kentän pahamaineisen Hell-bunkerin mukaan. Hell-bunker uhkaa kaikkia tiiauslyöntejä, jotka ajautuvat väylän oikealle puolelle, ja moni hyvä kierroksen alku onkin turmeltunut, kun kahden metrin syvyinen epätoivon kuoppa on nielaissut pelaajan palloineen syövereihinsä. Toinen bunkkeri sijaitsee väylän vasemmalla puolella, mutta useimmat lyönnit eivät sinne asti yllä, ellei väylää pääse pelaamaan huomattavassa myötätuulessa. Viheriö kallistuu loivasti oikealta vasemmalle, ja bunkkeri suojaa griinin oikeaa etuosaa.   

Optimaalinen strategia väylää varten on pitää avauslyönti vasemmalla puolella, jolloin varmistetaan turvallinen etäisyys helvetilliseen Hell-bunkkeriin. Lähestymislyönti vasemmalle puolelle takaa kolmannen lyönnin ylämäkeen, jolloin on helpompi päästä lähelle lippua nopeilla viheriöillä. Par tällä väylällä on tervetullut tulos kaikentasoisille pelaajille.  

Väylä 7

Vuosaari Golfin kuudes väylä on par 4 -väylä, joka avataan pienen kummun yli niin sanottuna sokkoavauksena. Väylän alussa avautuu leveä pelialue, joka kapenee hieman jälleen peliin puuttuvien pot-bunkkerien kohdalla. 

Avauslyönti on suositeltavaa suunnata keskelle, väylän oikealle, ja samalla pitää tiukasti mielessä vasemmalle puolelle sijoitetut hiekkaesteet. Myös hieman nostettu viheriö on edestä kahden bunkkerin vartioima, eikä viheriön oikealle puolellekaan sijoitettu hiekkaeste helpota griinille pallon saattelua. Nostettu griini ei anna kulmillaan armoa, vaan juoksuttaa turhan vauhdikkaat putit ulos griiniltä. Järkevän pelisuunnittelun onnistuttua voivat hyvät pelaajat upottaa birdien silloin tällöin, mutta par tälle reiälle on aina tervetullut täydennys tuloskorttiin. 

Väylä 7 tarjoaa haastavan mutta palkitsevan pelikokemuksen, joka kulkee loivasti ylämäkeen ja kaartaa vasemmalle. Väyläbunkkerit on sijoitettu strategisesti oikealle, houkutellen pelaajia suuntaamaan avauslyöntinsä varovaisesti väylän vasempaan reunaan. Väylän muoto ohjaa palloa luonnollisesti hieman kohti keskustaa, luoden vaikutelman leveämmästä väylästä kuin miltä tiipaikalta katsottuna näyttää. Molemmin puolin väylää reunustava tiheä nata ei anna armoa epäonnistuneille avauksille.

Viheriötä suojaavat taidokkaasti sijoitetut bunkkerit takana ja vasemmalla, jotka keräävät liian pitkät ja vauhdikkaat lähestymiset. Toisaalta griinin eteen jäävä lyönti saattaa jättää mahdollisuuden pariin. Viheriön voimakas kallistus, yhdessä lipun sijainnin ja tuulen suunnan kanssa voi tehdä lähestymisestä joko suhteellisen helpon tai lähes mahdottoman. Jokainen lyönti vaatii huolellista harkintaa, ja tarkka peli palkitaan.

Yksi kentän ikonisimmista väylistä on tämä hieman lyhyempi, mutta visuaalisesti upea par 4, joka vaatii pelaajaltaan ennen kaikkea tarkkuutta, ei voimaa. Tiiltä lyöty avaus suuntautuu alamäkeen, kuljettaen pallon loivasti vasemmalle kaartavalle väylälle. Noin 250 metrin päässä keltaiselta tiiltä virtaa puro estealueineen, jota ennen väylän oikealla reunalla väijyy kaksi piinaavaa pot-bunkkeria.

Lähestyminen kukkulan laelle sijoitetulle pienelle viheriölle voi koetella kokeneitakin pelaajia, etenkin jos lippu on sijoitettu viheriön ylemmälle ja taaemmalle tasanteelle.

Väylän vasemmalle puolelle sijoitetussa avauslyönnissä on avain onneen, jopa raffissa. Samaiselta puolelta löytyvä harvempi ruoho mahdollistaa griinille lyönnin usein paremmasta kulmasta, jos kontaktista palloon on valmis hieman tinkimään. Jotta kaksitasoisen viheriön haasteet eivät kasaannu, kannattaa pallo pysäyttää sille tasolle, jolle lippu on asetettu. Tarkalla pelillä griiniosuma ja kaksiputti ovat aina syy juhlaan, mutta pelikirjaa taitavasti noudattavalle voi aueta myös erinomainen birdie-mahdollisuus.

Yhdeksäs väylä, joka johdattaa kohti Vuosaaren klubitaloa tarjoaa mainion mahdollisuuden paikata aiempia lyöntimenetyksiä. Takatiiltä pelaavat joutuvat ylittämään puron avauslyönnillään, mutta puro jatkaa kulkuaan koko väylän oikeaa reunaa pitkin, tuoden vesiesteen peliin myös lyhyemmältä pelaaville jo heti ensimmäisellä lyönnillä. Väylä kaartaa lähes koko pituudeltaan loivasti vasemmalta oikealle, ja sen reunustoja reunustava tiheä nata-heinä kannustaa pelaajia pitämään pallon lyhyellä ja hallitulla alustalla.

Viheriötä vartioivat kaksi syvää bunkkeria, jotka poimivat lähestymislyöntejä, jos ne ajautuvat sivuille. Näistä viheliäisistä pot-bunkkereista jatkolyönnit ovat usein hankalia. Rohkeammille pelaajille on tarjolla mahdollisuus aggressiivisempaan lähestymiseen, mutta viheriötä ympäröivä paksu nata-heinä ja etureunan bunkkerit vaativat tarkkaa harkintaa.

Pitkälyöntisillä pelaajilla on mahdollisuus päästä eagle-tilanteeseen onnistuneella avauksella, mutta myös maltillisemmin pelaten voi asettaa pallon hyvälle lähestymisetäisyydelle ja tavoitella birdieä. Väylä tarjoaa erinomaisia tulosmahdollisuuksia, mutta huolimattomat lyönnit ja epävarmat strategiat se rankaisee armottomasti.

Klubitalon edestä takalenkin käynnistävä par 5- väylä tarjoaa pelaajalle rennon alun takalenkille. Tiiltä näkyvät pot-bunkkerit molemmin puolin kutsuvat tarkkaan avaukseen. Pitkälyöntinen voi rohkeasti tähdätä oikeanpuoleisten bunkkereiden yli, kun taas lyhyempi lyönti sijoitetaan vasemmalle ennen hiekkaesteitä.

Väylä kaartaa loivasti oikealle, kunnes noin 100 metrin kohdalla se kääntyy jyrkästi vasemmalle. Viheriön vasemmalla puolella vaanivat pot-bunkkerit, mutta viheriön edusta on turvallinen paikka helppoon up-and-downiin.

Keskivertopelaaja sijoittaa pallon doglegin nurkkaan, noin 100 metrin päähän griinistä, tähdäten varovasti viheriön etuosaan. Pitkälyöntiselle tarjoutuu mahdollisuus kahdella griinille, mutta syvät bunkkerit on syytä kiertää, jos birdie houkuttelee.

Kentän lyhyimpiin par 4 -väyliin kuuluva 11. reikä tarjoaa mahdollisuuden suuriin voittoihin tai suuriin riskeihin. Syvät pot-bunkkerit molemmin puolin väylää uhkaavat vinoutuneita avauksia, mutta suora lyönti pysyy turvallisesti pelikentällä. Reunoja reunustava tiheä nata ja oikean puolen out-raja saavat monet pelaajat valitsemaan varovaisemman strategian.

Pitkälyöntinen pelaaja voi tuulen salliessa pyrkiä suoraan griinille, sillä väylä suosii rullaavia lyöntejä. Hieman nostettu griini kallistuu oikealta vasemmalle, ohjaten lähestymisiä usein vasemmalle keräilyalueelle. Griinin edustan pieni pot-bunkkeri on vaarallinen, ja vasemmalle suuntautunut lyönti tarjoaa todennäköisemmin ylämäkiputin tai helpomman chippipaikan.

Väylä palkitsee tarkat ja harkitut lyönnit birdieillä, ja parhaimmillaan jopa eaglella, mutta virheet voivat näkyä raskaina merkintöinä tuloskortissa.

Kentän pisin ja vaikeimmaksi rankattu par 5 -väylä tarjoaa haastetta alusta loppuun. Oikealla puolella kulkeva oja ja out-raja yhdistettynä vasemmalta oikealle puhaltavaan tuuleen tekevät väylästä armottoman. Vasemmalla sijaitsevat väyläbunkkerit ja paksu ruoho eivät juuri tarjoa turvasatamaa.

Viheriötä ympäröivät kolme pot-bunkkeria, yksi vasemmalla ja kaksi oikealla edustalla, rankaisevat epätarkkoja lähestymisiä. Kaksitasoinen, ulospäin viettävä korotettu griini lisää haastetta, ja huolellinen lähestyminen on avain menestykseen.

Paras strategia on pysyä väylän vasemmalla puolella, välttäen bunkkereita. Lay-up tarjoaa hyvän aseman lähestymiselle, kun taas kahdella griinille yrittävä kohtaa armottomat bunkkerit ja jyrkät rinteet, jotka syövät huolimattomat lyönnit.

Par on aina hyvä tulos tällä reiällä, ja birdien tavoittelu vaatii useita huippusuorituksia peräkkäin.

Kentän takalaitamille kätkeytyvä par 3 haastaa jopa parhaat pelaajat. Hieman nostetun griinin ympärillä odottaa kolme erittäin syvää pot-bunkkeria. Väylää pelataan hieman ylämäkeen, ja pääsääntöisesti vastatuuleen, jolloin tuloskortin metrilukemat eivät kerro koko totuutta matkasta väylää pitkin viheriölle.  

Tällä reiällä takalippu on parin alittamisen kannalta paras vaihtoehto, kun puolestaan viheriön oikealla tai vasemmalla laidalla voi häränsilmän lähestymisen luvata olevan kehittyneemmällekin pelaajalle haaste. Lipunpaikasta huolimatta on keskelle griiniä pallon ensimmäisellä lyönnillä saattaminen loistava ratkaisu.

Kentän 14. reikä, yksi vaikeimmista, on klassinen links-väylä, joka on pilannut monen hyvin alkaneen kierroksen. Väylän molemmilla puolilla väijyvät bunkkerit nappaavat helposti keskeltä ohi sijoittuvat draivit. Väylä kaartaa loivasti vasemmalle, ja viheriötä vartioivat kaksi pientä mutta haastavaa pot-bunkkeria.

Viheriön turvallisin alue on sen takaosassa, josta pinta viettää hieman kohti tulosuuntaa. Liian varovainen lähestyminen oikealle voi kuitenkin päätyä bunkkeriin.

Paras strategia on edetä väylän oikeaa laitaa, väistäen oikeanpuoleista bunkkeria, mikä avaa turvallisen reitin rullittaa pallo viheriölle. Up-and-down on mahdollinen, vaikka pallo jäisikin lyhyeksi oikealle. Par on erinomainen tulos, eikä bogi juuri kostaudu.

Kuvankaunis par 3 reikä avataan tiipaikalta, josta avautuu näkymä kallionseinämän reunustamalle viheriölle. Tämän reiän tunnelma eroaa muista kentän maastoista, ja tarjoaa ehkä jo odotettua vaihtelua taakse jääneeseen haasteiden täyttämään seikkailuun.  

Laskeutuessaan ylösnostetulle griinille elää mahdollisuus birdien tavoitteluun. Mitan arviointia vaikeuttaa usein peliin tällä reiällä puuttuva tuuli. Oikean lyöntimitan arvioimalla tämän leveällä, mutta lyöntisuunnasta katsottuna pituudeltaan lyhyellä griinillä on mahdollisuus hyvään suoritukseen.

Kentän viimeinen kuudennes alkaa lyhyellä par 4 -reiällä, joka tarjoaa pelaajalle viimeisiä mahdollisuuksia parantaa tulosta. Väylä, joka kallistuu oikealta vasemmalle ja nousee ylöspäin, näyttää silmämääräisesti kapealta, mutta on todellisuudessa leveämpi. Draivi, joka eksyy väylältä, päätyy usein paksuun ruohikkoon väylän reunoille.

Griinille suuntaava pelaaja kohtaa kolme pot-bunkkeria: yhden etuoikealla ja kaksi vasemmalla. Viheriö kallistuu kevyesti vasemmalta oikealle, ja takana oleva jyrkkä alamäki lisää haasteita. Parhaat mahdollisuudet tuloksentekoon löytyvät viheriön etuosasta.

Optimaalinen strategia on suunnata draivi väylän oikealle, mikä mahdollistaa turvallisen lähestymisen. Jos lippu ei ole hiekkaesteiden takana, on viheriölle helppo tavoitella. Birdie-mahdollisuudet ovat paremmat kuin useimmilla muilla väylillä, mutta par-tulos on myös hyvä saavutus.

Kentän viimeinen par 3 -väylä, väylä 17, on pisin ja haastavin. Syvä pot-bunkkeri viheriön edustalla, paksu ruoho ympärillä ja out-raja vasemmalla varmistavat, että epäonnistuneet lyönnit rankaisevat. Viheriö on kaksitasoinen ja kallistuu takaa eteen, mikä tekee taaimman tason lähestymisestä vaikeaa erityisesti tuulessa.

Paras strategia on tähdätä viheriön etuoikealle, mikä mahdollistaa hyvät lähestymiset ja minimoi riskit. Birdie vaatii kaksi erinomaista lyöntiä, par on aina hyvä tulos, eikä bogin pitäisi lannistaa.

Klubitalon ja yksityisen venekerhon yli satamaan ja merelle avautuvat näkymät kentän kauneimman väylän tiiboksista kruunaavat kierroksen Vuosaari Golfissa. Upeasta maisemasta huolimatta voi 18 väylän pelata yhtenä kentän vaikeimmista rei’istä. 18 on kentän pisin par 4. Out-rajan juostessa koko väylän pituudella pelaajan kiusana väylän vasemmalla eivät sen oikealta löytyvät, usein ongelmia enteilevät, syvät bunkkerit ja paksu nata anna hengähdyksen mahdollisuutta myöskään turvaa sieltä hakevalle. Alamäkeen kulkeva väylä on kapea, mutta siihen osuminen tuloksen teon kannalta on olennaista. 

Kentän viimeiselläkään ei lippua pääse tavoittelemaan ilman molemmin puolin griiniä sijoitettujen pot-bunkkereiden tuomaa uhkaa. Viheriön muodot ja sen kurvikas ympäristö voivat kuljettaa viheriötä lähestyvän usein tulosuunnasta riippuen arvaamattomasti hankaliinkin paikkoihin.  

Tämän hurmaavan reiän optimaalinen pelistrategia on jättää avaus väyläbunkkereista lyhyeksi. Pidempää lähestymislyöntiä ei tämän joskus kohtalokkaaksikin käyvän reiän kohtaavan kannata säikähtää, sillä alamäki ja rullaava alusta suhtautuvat lempeästi myös lyhytlyöntisempään antaen mahdollisuuden griiniosumaan tai vähintäänkin mukavaan up-and-down- paikkaan griinin eteen. Viheriön edustalla monen pelaajan takataskusta kaivetaan legendaarinen, ja Vuosaaressa muutenkin monin paikoin käyttökelpoinen Texas wedge (putterilyönti viheriön ulkopuolelta lippua lähestyttäessä). Par kierroksen lopettavalle väylälle on tyylikäs tulos, birdieiden ollessa niukassa jopa kokeneimmille pelaajille.